Kari Peitsamo ei koskaan ollut omia suosikkejani - ennemminkin inhosin Peitsamon liukuhihnalta tuotettuja ”rokkibiisejä”. Päädyin joskus 80-luvulla äänittämään tämmöisen kuvitteellisen/parodisen Kari Peitsamo kappaleen.
Kaikki eivät välitä Loirin tulkinnasta - minua se ei ole yleensä häirinnyt. Tässä instrumentaaliversio Löysäläisen laulusta (yksi Loirin Leino -kappaleita). Tämähän kuulostaa melkein progelta. Sovitukseen olen ottanut mukaan aika paljon alkuperäisen kappaleen elementtejä. Toki tämä eroaa alkuperäisestä silti paljonkin.
Jostain syystä tämä on lempijoululaulujani. Tein tämän version 2018 enkä enää kuollaksenikaan muista mitä sointuja sinne oikein laitoin.
Tämän kappaleen olen soittanut kitaralla käyttäen Fishmanin TriplePlay laitetta, joka muuttaa kitaran äänet midiksi. Kuten tuo nimikin kertoo lähdin tavoittelemaan barokin sävellysten henkeä. Orkesterikirjastoina olen tässä käyttänyt sekä Audio Imperian kirjastoja että Nativen Cremona Quartetia.
Tähän tuotokseen tuli ehkä vähän yllättäenkin jotain itämaista tai afrojatsitunnelmaa. Intron bassokuvion soitti naapuri alunperin aivan toiseen kappaleeseen. Kitarasoolo on aika minimalistinen. Syntikkaosuudessa on ehkä hieman Weather Reportin Birdlandin kuuloinen soundi.